Uusi tyttö tallilla

En ollut käynyt Ratsastuskeksus Eevassa aiemmin. Olin ratsastanut kuusi vuotta ja muutettuani uudelle paikkakunnalle lopettanut. Nyt kuitenkin ystäväni oli saanut houkuteltua minut Ratsastuskeskus Eevaan estetunnilleen. Saavuin talliin hieman jännittyneenä ja hukassa. Tallipihalla näin maneesin ja talon, jonka oletin olevan The Huvila. Kiersin tallirakennukselle ja avasin oven. Olin tainnut päätyä pikkutalliin. Kuitenkin käytävän päässä ovi avautui ja löysin tieni oleskelutiloihin. Ratsunani oli Dorago. Olin kuullut ystävältäni, että se osasi olla estetunneilla itsepäinen. Saa nähdä, mitä tunnista tulee. Lähdin ystäväni kanssa hakemaan Doragoa tarhasta. Se oli ihana hiirakko curly. En ollut aiemmin ratsastanut curlylla! Puin ylleni vielä turvaliivin ja kiristin kypärää. Ystäväni Milja ojensi minulle lyhyen raipan. "Tätä tulet tarvitsemaan. Älä sitten lennä, kun Dorago kieltää." Naurahdin, mutta oikeasti aloin epäillä itseäni. Lensin aina, kun hevonen kieltää. Tai no... melkein aina. Lähdin ravaamaan Doragolla. Sen ravi oli tasainen, mutta kova. Se ei todellakaan yrittänyt kiihdytellä vauhtia. Minä yritin. Laukassa se heräsi paremmin, muttei silti lähtenyt täysin rullaamaan. Aloitimme 60cm ristikoilla. Ne menivät hyvin. Pääsin keskelle estettä ja edes jotenkin kärryille siitä, missä kohtaa Dorago hyppää. Se hyppäsi aika kaukaa. Menimme ensin radan 60cm pystyinä. Siinä ensin tuli kaksi linjaa, sitten kaareva lähestyminen ja okseri. Ensimmäinen rata meni ihan hyvin ja Doragokin alkoi innostua. Eeva nosti esteitä ja joku toinen tyttö hyppäsi Jaxilla radan ilman mitään ongelmia. Sitten tuli minun vuoroni. Aloin hieman jännittämään, vaikka rata ei ollut kovinkaan vaikea. Jännitykseni tarttui tietenkin Doragoon ja se kielsi heti ensimmäiselle esteelle. Vauhti oli ollut liian hidas. Onneksi niin päin, niin en itse edes meinannut tippua. "Tule uudestaan ja nyt ennen estettä anna Doragolle kerran ihan kunnolla raippaa", Eeva ohjeisti. "Ja katso hypätessä eteenpäin." Se menikin jo paremmin. Dorago lähti kiihdyttämään ja saimme linjalle sopivasti viisi askelta. Toinenkin linja onnistui hyvin, mutta ensimmäiselle esteelle ratsastin vinossa, joten Dorago hyppäsi todella kaukaa. Okserille tuli taas kielto, mutta siitäkin päästiin toisella yrityksellä yli. Tulimme radan vielä toisen kerran uudestaan. Se sujui ongelmitta, vaikka Dorago jäi hieman hitaaksi. Tunnin jälkeen hymyilytti. Eihän se ollutkaan niin vaikeaa uskoa itseen.