Tämän pojan kanssa en ole helpolla päässyt. Henrikson on melkoinen vekkuli, joka keksii aina kaikenlaista, mutta pohjimmiltaan ystävällinen ja motivoitunut. Hemmo saapui meille kevyestä harrastuskodista, mutta todella hyväkuntoisena. Jos Hemmon päiväliikutus jää vähälle, energiat purkautuvat kyllä tarhassa muiden hevosten kanssa. Tästä syystä Hemmo saattaa tunneillakin jäädä vähän hitaaksi.
Hemmo ei ole helpoin mahdollinen ratsu, eikä vielä kokenein opettaja. Sillä on itselläkin paljon opittavaa ja koettavaa. Hyvällä tekemisen meiningillä se kuitenkin kehittyy silmissä ja on jo nyt huomattavasti osaavampi kuin meille tullessaan. No... kaikista kehuista huolimatta hiomista riittää.
Koulutunneilla yleisin toteamus Hemmon ratsastajan suusta: "Luulin, että tämä olisi paljon jäykempi!" Hemmo onkin mlkoinen balleriina, jos ratsastaja osaa säilyttää ulko-ohjan tuen ja jumppailla tehokkaasti heti tunnin alusta asti. En tiedä itsekään, mistä tuo käsitys on tallilaisillemme tullut, mutta Hemmo ei ole kyllä yhtään jäykkis. Ehkä se sitten vain on ne ronskin suomehevosen liikkeet, jotka vääristävät kuvaa. Estetunneilla taas kuulee: "Ihan outo hyppy!" Hemmo hyppää kaviot kaukana toisistaan isolla ilmavaralla, toisinaan läheltä ja toisinaan kaukaa. Joitain se ihastuttaa, joitain hirvittää. Monesti tunnin jälkeen huomaankin ilokseni, että Hemmon ratsastaja on toivonut sitä taas seuraavalle tunnille.
Hemmo on varsinainen monitoimiheppa siinä mielessä, ettei se anna pikkuasioiden häiritä itseään. Karsinassa se nauttii rapsuttajista ja makupaloista ja toisinaan kerjää niitä hieman liian innokkaasti. Hemmo on maastossa mahtava ja maastoesteillä peloton, ei kuitenkaan mikään helpoin ratsu. Taluttaessa Hemmo löytyy monesti syömästä ruohikkoa tai karanneena lähimmälle heinäpaalille. Hemmo on tykätty hevonen myös leireillämme juurikin sen kekseliään luonteen takia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti