Eeva kertoo: Jasmiina

Jasmiina on kotiutunut hyvin Ratsastuskeskus Eevaan ja näyttää tykkäävän työstään. Se on energinen ja seuranhaluinen. Jasmiina onkin selvästi fiksu tyttö: vaikka välillä kummalliset asiat saattavat jännittää, ei se turhia säntäile ympäriinsä, vaan rauhassa katselee ja tutustuu. Sen selkään uskaltaa laittaa kaikentasoisia ratsastajia. Aina ei näin kuitenkaan ole ollut.

Jotkut saattavat muistaa, että Jasmiina oli aivan eri hevonen saapuessaan tallillemme. Ensimmäisen kuukauden aikana vain minä ratsastin sillä ja opetti sitä tallin tavoille. Ehdin jo ajatella, ettei tästä ikinä tule tuntiratsua. Olin hieman umpikujassa siitä, mitä teen Jasmiinan kanssa. Olinhan siihen omalla tavalla ehtinyt jo tykästyä. Hevonenkin oli ehtinyt oppia luottamaan minuun. Muistan, kun sitten laitoimme Elviiran selkään, oli kaikki opeteltava uusiksi. Ensimmäisen tunnin Jasmiina lähinnä säpsyi kaikkea ja kulki pää taivaassa korvat höröllä. Aloimme silti työstämään sitä niin, että tallin henkilökunta ja osaavimmat asiakkaat ratsastivat sillä minun lisäksi. En tiedä, mitä Jasmiina on edellisissä kodeissaan kokenut. Ehkä sen kunnosta ei ole huolehdittu niin hyvin kuin pitäisi.
Lopulta Jasmiina alkoi ymmärtää, että täällä sitä kohdellaan hyvin. Maneesin ovi ei ollut villipeto eikä metsästä hypännyt ikinä hirviöitä ratsastuskentälle. Pitkän työn jälkeen homma oli vihdoin hoidettu ja Jasmiina siirtyi askel kerrallaan tekemään enemmän tuntitöitä.
Tämä kova urakka on jättänyt sydämeeni jäljen. Tallinomistajan pitäisi olla puolueeton hevostensa suhteen, mutta kun minulta kysytään omaa lemppariani Ratsastuskeskus Eevan hevosista, on minun vastattava: "Jasmiina." Edelleenhän minä touhuan sen kanssa paljon. Jasmiinalla riittää potentiaalia vielä pitkälle ja kokoajan pyrimme parempiin tuloksiin. Olen ylpeä, että saamme pitää tallillamme näin mukavaa hevosta.

Ratsastuskoululaiset ovat kuvailleet Jasmiinaa sanoin herkkä, ihanan tasainen, kuuntelee hyvin ratsastajaa. Minusta tässä on hyvin tiivistetty Jasmiinan luonne. Kerran hyppäsin Jasmiinalla esterataa, jossa esteiden korkeus vaihteli 90-100cm välillä. Vaikken mikään GP-tason ratsastaja olekaan, Jasmiinan liikkeissä on helppo istua korkeammillakin esteillä. Askeleetkaan eivät pomputa, vaikka se ravaisi tai laukkaisi astetta lujempaa. Olin radalla juuri kääntämässä okserille, kun rimakauhu iski. Jarrutin Jasmiinaa, vaikka minun olisi pitänyt käskeä sitä eteen. Oma virheeni, tietenkin stoppasimme ennen estettä. Otin tästä opikseni. Jasmiina hyppäsi aivan nätisti heti, kun en itse ajatellut turhia. Jasmiina on täydellinen ratsastajan peili. Jos puristaa jaloilla, Jasmiina pysähtyy. Jos jännittää, Jasmiina jännittää. Jos jää tuijottamaan puomeja, Jasmiina ei varmasti mene yli. Mutta. Jos antaa hevosen edetä, Jasmiina on kuin automaatti. Jos on rento, Jasmiina on rento. Jos ei itse jännitä, ei Jasmiinakaan jää tuijottelemaan mitään turhaa. Siksi minä pidän tästä hevosesta niin paljon.