Aamulla herätessäni ajattlein ensimmäisenä, että tänään pääsisin taas tallille. Doragolla ratsastamisen jälkeen sydämeni oli alkanut haikailemaan uudestaan hevosten pariin. Sain vakiopaikan samalta tunnilta ystäväni Miljan kanssa. Koulussakaan en malttanut odottaa, että pääsisin taas ratsastamaan. Toivoin saavani ratsastaa jollain toisella hevosella kuin Doragolla. Se oli mukava, mutta haluaisin oppia tuntemaan kaikki tallin hevoset.
Miljan perheen musta auto kaarsi pihaamme ja ryntäsin ulos ovesta kiikuttaen muovipussia, jossa oli varusteeni. Juttelimme Miljan kanssa koko matkan sitä sun tätä ja hän myös kertoi minulle tarkemmin tallin hevosista. Auton kaartaessa Ratsastuskeskus Eevan pihaan, tunsin selvästi, miten vatsassani lensi ainakin parvi perhosia. Kävelimme tallipihan läpi seinänviertä ja näin kentällä jatkotuntilaisia. He olivat juuri laukkaamassa pääty-ympyröillä. Tunnistin jo joitain hevosia. Porttipäädyssä laukkasivat ainakin Kroko ja Hemmo.
Minulle oli tunnille laitettu Mirjella. Juuri tietenkin se poni, josta en tiennyt yhtään mitään. "Se on kyllä ihan kiva. Aika reipas", Milja sanoi. Kävelimme yhdessä kentälle katsomaan Mirjellaa, joka oli jo valmiiksi tunnilla. "Onko se oikeasti noin pieni?" kysyin Miljalta.
"Timmissä kunnossa ainakin. Kyllä sinä voit ratsastaa sillä ongelmitta, vaikka oletkin aika pitkä."
"Mirjellastako puhutte?" tallinomistaja sekä ratsastuksenopettaja Eeva puuttui keskusteluumme. Nyökkäsin. "Ei tule olemaan koon puolesta mitään ongelmaa. Mirjella on vahva poni."
Jäin seuraamaan tuntia ja Milja lähti hakemaan Merituulia tarhasta. Mirjella näytti tosi tahdikkaalta ja kivalta. Tein tietenkin oletuksia ja suunnittelin jo, että tuo olisi kiva ratsu estetunnille. Seuraani liittyi pari tyttöä tunniltamme. Juttelimme aika paljon ja he kertoivat minulle, että Mirjella oli myyty. Ei ollut vielä tietoa siitä, milloin se lähtisi, mutta kaupat olivat jo varmistuneet.
Tunnilla teimme paljon asetuksia ja taivutuksia ja säätelimme ratsujemme tahtia. Mirjella yritti kokoajan juosta alta pois, mutta lopputunnista oli jo rauhoittunut aikalailla. Paljon olisimme voineet tehdä paremmin ja olisin halunnut jatkaa suoraan seuraavalle tunnille.
"No, miltä tuntui?" Milja kysyi tunnin jälkeen. Talutin Mirjellaa karsinaan.
"Tosi kivalta! Minusta tuntuu, että tämän ponin kanssa minulla olisi motivaatiota treenata, mutta..."
"Mutta mitä?" Milja kysyi.
"Mirjella myydään", vastasin vaisusti.
"Eikä! Mitä?"
"Se tummahiuksinen tyttö kertoi. Lähtöajasta ei vaan vielä tiedetä."
Aloin ottaa Mirjellalta varusteita. Sen satulahuopa oli hieman märkä, joten jätin sen satulan päälle kuivumaan. Harjasimme ponin kunnolla ja se näytti nauttivan siitä.
"Miksi juuri tämä poni..." pohdiskelin ääneen.
"Kuule, sun kannattaisi toivoa Mirjellaa ensi viikolle. Ei jää harmittamaan, ettet mennyt sillä toista kertaa", Milja sanoi.
"Tai sitten vain kiinnyn enemmän", sanoin ja halasin ponin kaulaa. "No, ehkä kuitenkin yritän vielä päästä ratsastamaan tällä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti