Sadepäivä! Juoksin sateenvarjon kanssa tallipihan halki. Pihan hiekka oli muuttunut kosteaksi ja sade ropisi räystäitä pitkin maneesin peltikatolta alas. Jaoin ruuat poikkeuksellisesti talliin ja lähdin hakemaan hevosia sisälle. Onha se melkoinen urakka kiikuttaa viisitoista hevosta yksitellen talliin, mutta ainakin sain siinä samalla päivän liikunnan. Hevoset kyyhöttivät yhdessä kasassa kylki kylkeä vasten ja odottivat jo sisälle pääsyä. Kun avasin takatarhan portin, lähti tämä kasa kulkemaan minua kohti. Ei ollut helppo homma päättää, mikä hevonen lähtee sisälle ensimmäisenä. Aloitin kuitenkin Locosta, joka olisi muuten varmasti tullut aidasta läpi. Kun kaikki hevoset olivat vihdoin tallissa, aloin kuivaamaan ja siistimään Mirjellaa. Onneksi se ei ollut riehunut tarhassa kovinkaan paljoa. Tunnin päästä sitä tultaisiin hakemaan uuteen kotiin. Sainkin ponin oikein puhtaaksi juuri ennen kuin auto trailereineen saapui pihaan. Mirjella käyttäytyi lastauksessa erittäin mallikkaasti, ja nopeampaa kuin ymmärsin auto oli jo kadonnut näkyvistä. Olin jo hieman silmäillyt uusia hevosia. Kesä lähestyy, joten suunnitelmissani oli ostaa hevonen ihan vakituiseen ratsastuskoulukäyttöön. Salaisesti mieleni sopukoissa toivoin sellaista hevosta, jonka kanssa voisin itsekin käydä kisaamassa tallin ulkopuolisissa kisoissa. Siitä tulikin mieleeni, että minun pitäisi alkaa puunaamaan myös Jasmiinaa puhtaaksi. Se ei ollutkaan ihan niin helppo homma kuin Mirjellan kanssa. Jasmiina katsoi pyyhettä hölmistyneenä ja päätti sitten omin avuin ravistella vedet pois, tietenkin suoraa päälleni. Minulla oli taas edessä kenttäratsastuskilpailut Jasmiinalla ja Isabelilla. Tänään vuorossa olisi koulutreeni Jasmiinalla.
Jasmiina käyttäytyi jo hyvin yksin maneesissa. Olisi ollut kiva päästä maastoon lämmittelemään, mutta se ei tällä säällä olisi ollut kovinkaan mieluisaa puuhaa. Alussa Jasmiina jännitti hieman, mutta möröt unohtuivat äkkiä. Olihan tämä jo aika tuttu tilanne. Aloitin pitkillä alkulämmittelyillä ja varmistin, että Jasmiina on rento ja kaikki avut ovat läpi. Jankkasin pysähdyksiä ja siirtymiä niin kauan, että Jasmiina oli täysin kuulolla istunnalleni. Siinä menikin lopulta odotettua kauemmin aikaa, joten kovinkaan ihmeelliseen en enää ryhtynyt. Kävin läpi vähän avotaivutuksia ja aloin loppuverryttelemään. Annoin Jasmiinan venyttää kaulaansa ihan kunnolla. Olihan se aikamoisessa paketissa koko ajan mennyt. Jasmiina hörähteli tyytyväisenä. Se oli tainnut unohtaa täysin, missä me olemme. Yksi päivän tavotteista oli siis ainakin saavutettu: koulutreeni, jossa minä ja hevonen kumpikin keskitymme kunnolla. Treenistä jäi hyvä mieli. Hoidettuani Jasmiinan pois suuntasin pieneen toimistoon Huvilassa ja aloin tehdä päivän tuntilistoja. Taidanpa teettää tänään tunneilla tuota samaa tehtävää, jota tein itsekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti